Taide ja tapas 15.10.2015

Taiteilija-monitoimimies Tapio Wirkkala oli Kalevan puheenjohtajan professori Hannu Vuoren aiheena syksyn 2015 ensimmäisessä Taide ja Tapas-tilaisuudessa. Professori Vuori on taiteentuntia ja taide-esineiden keräilijä, joka omistaa mm. huomattavan taidelasikokoelman kuten myös harvinaisemman tinaesineaarteiston.
Vuonna 1915 syntynyt Wirkkala oli Suomen sodanjälkeisen taideteollisuuden johtohahmo. Aina 60-luvulle asti ulottunutta kautta kutsutaankin Wirkkalan kaudeksi.
Wirkkala suunnitteli useita klassikoksi nousseita esineitä, kuten Kantarelli-maljakon, seteleitä Suomen Pankille sekä Koskenkorva- ja Finlandia-vodkapullot. Erityisen tunnetuiksi ovat tulleet Wirkkalan Iittalalle suunnittelemat lasiastiat. Suosituin näistä on ehkä Ultima Thule -sarjan lasisto.
Wirkkala oli Milanon triennaalin moninkertainen voittaja. Hänelle myönnettiin Pro Finlandia -mitali vuonna 1955 ja akateemikon arvo vuonna 1972.

Wirkkala, kuten monet muutkin kuuluisan Suomi-designin taiteilijat työskenteli patruunoiden aikakaudella, jolloin taiteilijoille mahdollistettiin materiaalien rajojen kokeileminen.  Wirkkalan vietti aikaansa piirustuslaudan lisäksi myös mm. lasinpuhaltajien hytissä kokeilemassa puhaltajamestareiden kanssa materiaalin taipumista taiteilijan näkemysten mukaisesti. Wirkkalan työvälinen oli myös puukko jolla hän valmisti malleja taide-ja käyttöesineistä.

Wirkkala valmistui 1936 koristeveistäjäksi Taideteollisuuskeskuskoulun veisto-osastolta. Alkuvaiheessa hän toimi myös mainospiirtäjänä. Sota keskeytti lupaavasti alkaneen veistäjän- ja piirtäjäntyöt. Iittalan lasitehtaalle avautui työpaikka vuonna 1946, kun Wirkkala voitti tehtaan taidelasisarjan suunnittelukilpailun. Seuraavana vuonna tuli voitto Suomen Pankin uusien setelien suunnittelukilpailussa.
Wirkkala toimi Taideteollisen oppilaitoksen taiteellisena johtajana ja opettajana vuosina 1951–1954. Iittalan lasitehtaan muotoilijana ja taiteellisena johtajana hän toimi 1960-luvulla. Italialaiselle Veninin tehtaalle hän suunnitteli lasia ja posliinia, samoin saksalaiselle Rosenthalille 1960-luvulla.
Wirkkala suunnitteli käyttöesineitä muun muassa Ahlström Oy:lle, Airamille, Kultakeskus Oy:lle, Lapin puukolle ja Orakselle. Hän suunnitteli muun muassa vuonna 1951 Milanon IX triennaalin Suomen osaston, joka palkittiin grand prix’llä. Wirkkala toimi useiden muidenkin taideteollisuusnäyttelyiden näyttelyarkkitehtina. Vuonna 1956 hän suunnitteli Suomen lasiteollisuuden 275-vuosinäyttelyn, vuonna 1961 Ornamon 50-vuotisnäyttelyn ja vuonna 1979 Suomen Käsityön Ystävien 100-vuotisnäyttelyn. Suomen lasimuseon tilat hän suunnitteli vuonna 1981.
Wirkkala oli monipuolinen taiteilija, joka käytti materiaaleinaan lasia, puuta, posliinia, metallia ja muovia. Hänen varhaiset veistoksensa olivat muun muassa sotien jälkeisiä kaatuneiden muistomerkkejä. 
Vaikka Wirkkala tunnettiin erityisesti muotoilijana, hän tutustui jo 1940-luvun lopulla lentokonevaneriin, josta tuli hänen veistostensa päämateriaali. Hän oli myös tunnettu näyttelyarkkitehti ja graafinen suunnittelija.